Valokuvaus, elämänmittainen harrastus!
Yhdistystoiminta perustuu aktiivisten jäsenten vapaaehtoisesti tekemään työhön, josta ei makseta palkkaa. Se on antoisaa, samanhenkisten ihmisten kanssa toimimista. Yhdistystoiminta tuo mukanaan tiettyjä velvollisuuksia, mutta jokainen, joka haluaa edistää yhteistä hyvää asiaa, ajatusta tai vaikka harrastusta, voi olla mukana perustamassa yhdistystä.
Valokuvaus, kuten mikä tahansa muukin harrastus, on taitolaji, jonka tekniikan oppii vain toistoja tekemällä. Teknisen puolen oppii ajan kanssa siinä määrin, että voi jossain kohtaa keskittää huomionsa siihen, mitä kuvallaan haluaa kertoa. Alkutaipaleella on saatavissa paljon apua erilaisista oppaista ja internetistä. Pikkuhiljaa pääsee kiinni tekniikkaan eli oppii, miten järjestelmäkameralla saadaan sellaisia kuvia kuin itse haluaa, eikä kamera päätä asioita kuvaajan puolesta. Opastusta löytyy vielä nykypäivänäkin kirjoista ja onhan meillä internet, jossa on videoiden muodossa ilmaista opetusmateriaalia kaikkeen mahdolliseen valokuvaukseen liittyvään.
Mikään ei kuitenkaan korvaa elävän ihmisen antamaa käytännönläheistä opetusta. Tällaista opetusta tarjoavat Suomessa eräät opistot ja vielä useammat paikalliset kameraseurat, joita löytyy sadasta Suomen kunnasta. Kameraseuraan liittymisessä on se hyvä puoli, että siinä väkisinkin verkostoituu muiden valokuvauksenharrastajien kanssa, mikä taas synnyttää luontaista yhteisöllisyyttä. On olemassa myös koko Suomen kattava virtuaalinen nuortenryhmä, Nuoret valokuvaajat, jonka kautta pääsee mukaan valokuvauksen maailmaan. Ryhmällä on myös paikallistoimintaa suuremmilla paikkakunnilla.
Osallistumalla kameraseuratoimintaan aktiivisesti oppii todella paljon kokeneemmilta kuvaajilta, jotka myös mielellään jakavat tietouttaan muille. Olennaisena elementtinä kameraseuratoiminnassa on valokuvien katselu, palautteen antaminen ja saaminen sekä vapaaehtoisuuteen perustuva valokuvakilpailutoiminta Suomessa ja ulkomailla. Tämä, jos mikä, kasvattaa valokuvaajana. Oppiminen ei onneksi lopu koskaan!
Miten tuo kaikki edellä mainittu sitten onnistuu käytännössä? Sen selvittämiseksi joudumme menemään syvemmälle yhdistystoiminnan perusperiaatteisiin. Kaikkien yhdistysten, myös kameraseurojen, toiminta perustuu täysin niiden aktiivisten jäsenten vapaaehtoiseen tekemiseen yhteisen hyvän edistämiseksi. Seurojen toimintaa pyörittävät pääsääntöisesti niiden jäsenten vuosittain valitsemat hallitukset. Hallitukseen valitut henkilöt eivät saa tekemästään työstä palkkaa, vaan he tekevät kaiken rakkaudesta lajiin. Tästä syystä myös Verohallinto voi katsoa, että kyseessä on yleishyödyllinen organisaatio, joka ei toimi rahantekokoneena eli se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua. Luonnollisestikaan mikään yhdistys ei pysty toimimaan ilman rahaa, koska toiminnan pyörittäminen synnyttää erilaisia kuluja. Näitä kuluja ovat esimerkiksi toimitilavuokrat, jäsenilloissa vierailevien esiintyjien matkakulut, yhdistyksen toimihenkilöiden kulukorvaukset ja näyttelykulut
Kameraseurat saavat suurimman osan tuloistaan jäsenmaksujen kautta. Osa seuroista järjestää lisäksi pienimuotoista maksullista koulutustoimintaa jäsenilleen ja muille aiheesta kiinnostuneille. Koulutukset tuovat yleensä myös uusia jäseniä kameraseuraan ja sitä kautta lisää jäsenmaksutuloja. Koulutuksista saaduilla tuloilla pyritään kattamaan koulutuksesta aiheutuneet kulut. Jos edellä mainitusta toiminnasta jää seuralle ylimääräistä, se helpottaa taloudenpitoa ja mahdollistaa paremman palvelun seuran jäsenille.
Kaikista maksamistaan korvauksista ja saamistaan tuloista seura ilmoittaa vuosittain verottajalle. Yleensä yleishyödylliset yhdistykset vapautetaan verojen maksamisesta, koska toiminnalla ei tavoitella voittoa. Ilmoitusvelvollisuus on kuitenkin hoidettava mallikkaasti.
Valokuvaus on siis koko elämän mittainen harrastus, ja sillä voit jopa työllistää itsesi. Ei sovi myöskään unohtaa sitä tärkeää seikkaa, että kaikki ottamasi valokuvat ovat jossain vaiheessa historiaa tuleville sukupolville ja niiden arvo voi olla tulevaisuudessa enemmän kuin tänä päivänä pystyt edes kuvittelemaan. Kameraseuratoiminnan lisäksi Kuva päivässä -metodi kehittää sinua valokuvaajana. Olen tämän omakohtaisesti kokenut pitäessäni internetissä valokuvapäiväkirjaa jo reilut viisi vuotta. Oletko sinä valmis aloittamaan elämäsi mittaisen harrastuksen yhdistystoiminnan parissa oman paikkakuntasi kameraseurassa? Suosittelen vahvasti!
