Yrittäjyyskärpäsen purema voi yllättää

Nuorempana yrittäjyys oli mielikuvissani todella iso peikko, jota tuli välttää viimeiseen asti: mielestäni ihmisen oli pakko olla työnarkomaani ja jopa hieman päästään sekaisin ryhtyessään yrittäjäksi.

Olen yrittäjän poika, ja lapsuudessa kiinnitin huomioni suurimmilta osin vain yrittäjyyden aiheuttamiin negatiivisiin puoliin: isä oli aina töissä tai tuijotti kotona tiukasti tietokoneruutua. Tämä on varmasti tuttu muisto monen yrittäjän jälkikasvulle. Ajattelimmeko ikinä sitä, kuinka upeaa on nähdä toisen antavan kaikkensa jollekin sellaiselle asialle, josta oikeasti pitää? Tuntuuko työ enää työltä, jos siitä tykkää valtavasti?

22-vuotiaaksi saakka näkemykseni oli kuten lähes kaikilla muillakin tuttavillani: hankitaan koulutus ja siirrytään johonkin kiinnostavaan yritykseen töihin. Kasvatetaan kokemusta ja edetään uralla pikkuhiljaa. Opiskelin tuolloin tekniikan alalla ja pohdin, olenko valinnut opintosuuntani oikein. Onnekseni opintoihimme oli upotettu myös yritystalouden perusteita, sillä juuri siellä minua puraisi jonkin sortin hyönteinen, jolle olen myöhemmin antanut nimen: yrittäjyyskärpänen. Koulutuksella on todella suuri rooli siinä, minkä kokoiselta peikolta yrittäjyys nuorten mielestä näyttää.

Kärpäsenpureman jälkeen vaihdoin opiskelupaikkaa yrittäjyyden puolelle. Siellä perustimme opiskelukaverieni kanssa yrityksen, joka oli minulle ensimmäinen. Yritysmuodoksi valitsimme osuuskunnan, koska se oli taloudellisesti edullisin vaihtoehto ja tahdoimme jokaisen omistavan tasaosuuden yrityksestä. Perustamisvaiheessa meitä oli kahdeksan henkilöä. Perustamisen paperisota hieman jännitti aluksi, mutta onneksemme huomasimme, että apua saa kyllä kysymällä. Osuuskunnan viralliset säännöt, eri rekistereihin liittyminen ja muut perustamispapereissa mieltä askarruttaneet asiat selvisivät nopeasti oman koulumme sisällä. Apua saa myös netistä, esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta tai Uusyrityskeskuksen sivuilta.

Yleensä yrittäjiksi ryhtyvillä on liikeidea, jota he lähtevät toteuttamaan. Mielenkiintoiseksi meidän yrityksemme teki se, että yritystä perustaessamme meillä ei ollut liikeideaa. Kun kuluja alkoi kertyä ja yrityksen pankkitili alkoi näyttää nollaa, emme suinkaan lähteneet hakemaan lainaa, vaan päätimme myydä osaamistamme työn muodossa. Tarjosimme yrityksille käsipareja avuksi erinäisissä tehtävissä, ja tästä toimintamme pikkuhiljaa lähti kehittymään. Opintojen edetessä suuntasimme osaamistamme eri osa-alueisiin: osa meistä panosti myyntiin, osa markkinointiin ja esimerkiksi minusta tuli taloushallinnon osaaja. Nyt osuuskuntamme on pian kolmevuotias, ja paljon hyvää on lähtenyt liikkeelle yrityksen perustamisesta. Nykyisellään osuuskunnastamme löytyy esimerkiksi näitä liiketoimintoja: naistenvaateliike, elämyspalvelujen tuottaminen, koulutuspalveluja, tilitoimistopalveluja sekä tapahtumatuotantoa. Osuuskuntatoiminnasta eriytettiin osakeyhtiöksi huonepakopelejä järjestävä liiketoiminta, jossa kaksi jäsenistämme on mukana. Myös minä olen juuri nyt perustamassa ystäväni kanssa osakeyhtiötä, jossa toimin it-järjestelmien ja ohjelmistojen suunnittelun parissa. Ideoita ilmestyy jatkuvasti lisää, joten on mahdollista, että edessäni siintää sarjayrittäjän urapolku.

Yrittäjyydessä alkuun pääseminen ei vaadi juurikaan muuta kuin liikeidean ja kyvyt kokeilla ideaa. Kaiken muun, kuten kirjanpidon, ilmoitukset tai muut lakisääteiset velvoitteet, voi aina ulkoistaa muille!

Näkökulmat

Veronkierrossa häviää tavallinen veronmaksaja
Merja Kyllönen
Yrittäjyyskärpäsen purema voi yllättää
Mika Tiusanen
Kiitos veronmaksajille!
Kiira Korpi
Suomen nuorin yrittäjä
Korumies-Arvi
Veroeuron tarina - eli mihin meidän veromme menevät?
Verokampus