Diilaaminen & Elias

Tietokoneen näyttö loimottaa kalpeaa hohdettaan Eliaksen kasvoille himmeästi valaistussa huoneessa. Pelaaminen kavereiden kanssa on saanut taas illan venähtämään. Pitäisi mennä jo nukkumaan, mutta ei vielä, ajattelee Elias ja jatkaa pelisessiota siitä huolimatta, että aamu kajastaa jo hänen ensimmäisen oman kotinsa verhojen takaa.

Peli on vihdoin ohi. Elias tsekkaa vielä kännykkää.

”Mennäänkö huomenna kiipeilemään?” Viesti on Jaakolta.

”Joo, sopii.” Elias vastaa melkein heti ja huomaa, kuinka pieni hymynkare on noussut hänen kasvoilleen.

Jaakko on ihan ok jäbä, hyvää kiipeilyseuraa, vaikka muuten Elias ei häntä juuri tunne. Kone kiinni, puhelin lataukseen ja nukkumaan. Meni taas myöhään.

Aamulla Elias nukkuu pitkään. Työiltaan on vielä aikaa, baarin avausvuoro alkaa vasta klo 20. Sitä ennen ehtii hyvin kiipeilemään Jaakon kanssa. Yleensä siellä näkee muitakin kavereita, ja se on jees. Eliakselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Kulttuurituottajan opintojen jälkeen opiskelukavereita on tullut harvemmin nähtyä, ja nykyään hän hengaa enemmän baarityökavereidensa kanssa.

Kiipeilyareenalla on perusmeininki. Ei liikaa jengiä, muutama tuttu ja tutuntuttu. Ja tietysti Jaakko, jonka kanssa sessio on sovittu. Jaakko on puheliaalla päällä. Normaalisti hiljaisempi tyyppi juttelee nyt tavallista enemmän ja pian ehdottaa jotain yllättävää: hän pyytää Eliasta hakemaan nuuskaa Haaparannasta samalla kun on kuullut, että hän olisi muutenkin menossa pohjoiseen.

Sinänsä pyynnössä ei ole mitään ihmeellistä, mutta erikoista on määrä. Jaakko pyytää hakemaan huomattavan ison lastin myyntiin ja tarjoaa siitä korvausta, ihan ok summan rahaa.

Elias jää pohtimaan ehdotusta koko illaksi ja lähettää lopulta viestin.

”Ok sopii. Saat nuuskat ens viikolla.”

Auto käyntiin ja menoksi. Elias kääntää keulan kohti Haaparantaa ja pohtii tulevaa. Hän tietää tarkkaan nuuskan maahantuonnin säännöt, mutta on nyt päättänyt olla välittämättä niistä. Jaakko vaikuttaa hyvältä äijältä ja rahakin kelpaa. Eliakselle pienten palvelusten tekeminen on aina ollut mieluisaa. Niistä seuraa yleensä hyvää, hän ajattelee.

Matka taittuu podcasteja kuunnellen. Keula on jo käännetty kotia kohti. Autossa on liikaa nuuskaa, mutta rajalla ei onneksi tullut ongelmia. Jaakko tulee olemaan tyytyväinen. Eliasta lämmittää ajatus korvauksesta, jonka hän hommasta saa.

Helppoa rahaa, Elias ajattelee. Jaakon maksama palkkio kilahtaa tilille samaan aikaan kun Elias suuntaa kotiinsa. Illalla on tiedossa pelaamista kavereiden kanssa ja huomenna, viikonlopun alkaessa, lähdetään ulos. Myös Jaakko on tulossa mukaan. Hauskaa. Eliaksesta tuntuu siltä, että hän on saanut uuden hyvän kaverin.

Perjantain baari-ilta on jo pitkällä. Koko porukka on hyvässä vauhdissa, joku laulaa karaokea. Jaakko kantaa pöytään juomia kaikille. Myös Eliaksen muut kaverit pitävät häntä hyvänä tyyppinä. Naurua. Juomia. Ilta etenee.

Pian Jaakko pyytää Eliasta sivummalle juttelemaan. Nyt olisi haettava uusi nuuskalasti. Tällä kertaa pitäisi napata myös paketti huoltoasemalta tulomatkalla. Jaakko on tilannut Saksasta vapeja, ja Eliaksen tehtävänä olisi jeesata niiden kuljettamisessa Vaasaan.

Elias lyö heti kättä päälle ja lupaa hoitaa homman maanantaina, vapaapäivänään. Edellinen Haaparantakeikka meni niin hyvin, että miksei tekisi uudestaan. Palkkio on kiva lisä tähän hetkeen.

Viikot vaihtuvat ja Jaakosta tulee Eliakselle läheinen kaveri. Ei pelkästään siksi, että hän on hyvä jäbä, vaan myös siksi, että hän maksaa helppoa rahaa helpoista hommista. Elias pitää autoilusta, joten miksei samalla jeesaisi kaveria. Välillä epäilykset heräävät, mutta Elias ei jaksa kysellä turhia. Tärkeämpää on olla hyvä jäbä.

Kuumotus hiipii kuitenkin arkeen vähitellen. Ei mitään suurta kerralla, vaan pieniä ajatuksia silloin tällöin. Ehkä se johtuu siitä, että puhelin värähtää välillä vähän liian usein. Viestit eivät enää ole pelkkiä pieniä jeesailuita, vaan selkeitä aikatauluja, määriä ja nimiä. Tapaamisia, joista ei sovi myöhästyä. Tehtäviä, joista ei tule kysellä liikaa.

Myös Jaakon äänensävy on muuttunut, se on yhä usein ystävällinen, mutta siinä on jotain uutta painoa ja painostavaakin sävyä. Tuntuu, että Jaakko ei enää kysy silloin tällöin pientä palvelusta, vaan olettaa, että Elias on valmiina hommiin aina kun tarvitaan. Ja, että Elias ei kysele ylimääräisiä.

Eräänä iltana Elias pysäyttää auton kotipihalle ja jää istumaan ratin taakse. Käsi ei heti sammutakaan moottoria. Rappukäytävän ovi tuntuu olevan kauempana kuin ennen. Hän vilkaisee taustapeiliin, vaikka tietää ettei siellä ole ketään. Sydän hakkaa. Jokin on nyt muuttunut.

Tää ei oo enää vaan nuuskaa, Elias ajattelee. Eikä vaan vapeja.

Seuraava pyyntö tulee viestillä, keskellä tavallista arkipäivää. Lyhyt ja suorasanainen. Siinä mainitaan aine, jota Elias ei ole ennen kuljettanut. Nykyään Jaakko vaatii, että Elias kyselemättä kuljettaa nuuskan ja vapejen sijaan huumeita.

Raja on tullut vastaan. Elias lukee viestin monta kertaa, sulkee puhelimen, avaa sen uudestaan. Kävelee kotonaan edestakaisin. Kuumotus tuntuu koko kehossa.

“En mä tiiä…” Elias kirjoittaa ja poistaa.
“Ehkä ei…” Poistaa taas.

Lopulta hän kirjoittaa:
“OK. Mä hoidan.”

Ja sillä hetkellä jokin menee rikki, vaikkei Elias osaa vielä sanoa mikä.

Siitä tulee nopeasti normaalia. Elias tietää, milloin poliisiauto näkyy todennäköisimmin hänen kadullaan. Hän oppii, miten lasti pakataan, miten asioista puhutaan ja milloin vaietaan. Hän ei enää ajattele tekevänsä palveluksia. Hän ajattelee tekevänsä bisnestä.

Kuumotus ei enää lähde pois. Se kulkee mukana kiipeilemään, töihin, baari-iltoihin. Elias ei juhli enää samalla tavalla, ei naura yhtä kovaa. Hän tarkkailee ovea, ihmisiä ja itseään.

Eräänä yönä, kun tavara on jaettu ja palkkio tullut taas tilille, Elias istuu yksin keittiön pöydän ääressä. Kello on liikaa. Hiljaisuus painaa. Hän miettii Jaakkoa ja sitä, miten kaikki alkoi. Miten helpolta raha tuntui aluksi, mutta miten raskaalta se nyt tuntuu.

Elias ottaa puhelimen käteensä ja avaa lukituksen. Hän näppäilee numeron, jonka kaikki tietävät, mutta johon harva soittaa omasta tahdostaan.

“Poliisi”, kuuluu puhelimen toisesta päästä.

Elias vetää henkeä. Ääni vapisee, mutta sanat tulevat selkeästi ulos. Hän tunnustaa kaiken ja kertoo pelkäävänsä. Hän kertoo nuuskasta, vapeista ja huumeista.

Kun puhelu päättyy, kuumotus on yhä kehossa, mutta sen alla on myös jotain muuta. Helpotus.

Elias ei jaksa enää. Eikä uskalla jatkaa.

Kun ovikello myöhemmin soi, Elias avaa oven itse.

Kuulusteluiden edetessä selviää, että hänen entinen kaverinsa Jaakko oli keskisuuri kala suuressa huumeliigassa. Eliakselle kävi selkeäksi, kuinka hänet oli pikkuhiljaa koukutettu mukaan toimintaan ja kuinka vastoin kaikkia odotuksia hänestä oli tullut huumediileri. Häntä syytetään osallisuudesta huumekauppaan ja tuomio on sen mukainen, ehdoton 4 vuoden vankeustuomio.

Aiemmin mahdollisuuksia täynnä ollut tulevaisuus oli kerännyt päälleen epävarmuuden pilvikerroksen. Rikosrekisterimerkintä, tuomio ja häpeä tekee Eliaksen surulliseksi. Ei olisi pitänyt uskoa Jaakkoa tai sitä, että helppoa rahaa olisi olemassa.