Talousrikollisuus & Rami

Oli tavallinen syksyinen päivä. Rami oli tulossa treeneistä, joissa käy muutaman kerran viikossa. Pikkuveljen mukaan vähän liiankin usein, halusihan hän mieluummin pelata Pleikkaria Ramin kanssa.

Rami oli ihan tyytyväinen normiarkeensa, mutta lähiaikoina häntä oli alkanut vaivaamaan se, että häntä ei oikein huomattu koulussa. Ramin kaverit pelasivat lätkää ja heidän onnistumisiaan haipattiin porukalla oikein huolella. Ramin kamppailutreeneistä kukaan ei oikein tiennyt mitään – niistä ei sit erityisesti puhuttukaan.

Salilla Rami oli tutustunut uusiin kavereihin. Ne olivat siitä uudesta aikuisten ryhmästä, jossa hän oli nyt syksyn alusta lähtien käynyt.

Ramin puhelin värähti taskussa. Hauskaa, lähettäjä oli yksi uusista kavereista, Veeti.

Veeti oli cool. Hänellä oli siisti tyyli ja somen mukaan jotenkin aika makee elämäntyyli. Niin, ja paljon kavereita.

”Mo, mikä meno? Mul on yks kela, mistä haluisin puhuu sun kanssa. Perustetaan firma.”

Rami oli innoissaan. Veeti oli pyytänyt häntä mukaan johonkin uuteen firmaan, jossa on varmasti mukana muitakin makeita tyyppejä. Oikeastaan Rami oli otettu kunniasta.

”Siistii. Kerro lisää.” vastasi hän heti Veetille.

Veeti oli selkeesti puhelimella, kun alkoi kirjoittaa.

”Tää firma on nyt isosti tekeillä. Ja haluttais sut mukaan sen pomoksi, sähän oot hyvä matikassa, right?”

Keskustelu jatkui hetken ja Rami oli aivan myyty. Hänen pitäisi vaan allekirjoittaa parit paperit ja hänestä tulisi uuden firman pomo, iso boss. Veeti oli luvannut heti kärkeen kuukausipalkaksi 500 €. Se tuntui olevan enemmän kuin paljon.

Suostuminen diiliin oli ollut helppoa. Veeti oli kutsunut Ramin kotibileisiinsä, jossa tuntui olevan kaikki siistit tyypit. Bileissä Veeti oli vetänyt Ramin sivuun ja pyytänyt vaan nopeasti allekirjoittamaan paperit. Ei niihin ollut ehtinyt oikein tutustua, mut ihan sama – kaikki vaikutti hyvältä. Ja sit juhlittiin uutta bisnestä! Leijaa.

Uusi yritys oli nyt käynnissä ja Rami oli sen pomo. Kaverit koulussa olivat alkaneet huomata hänet ja uusia seuraajia satoi someen sen jälkeen, kun hän oli näkynyt Veetin videoissa.

Pomona oleminen oli Ramin mielestä helppoa. Hän vaan toteutti Veetin käskyjä siirtäen omalle tililleen tulleita rahoja eteenpäin ohjeiden mukaisesti. Välillä summat olivat pienempiä, mutta usein myös aikamoisia rahoja.

Mitään ihmeellistä tässä ei ollut, paitsi kerran, kun Rami oli treeneissä eikä ollut huomannut puhelintaan. Veeti oli soittanut 58 kertaa ja lähettänyt monta viestiä, että soita takaisin. Rami soitti treenien jälkeen takaisin ja sai kuulla, kuinka huono pomo hän on, mikäli ei vastaa puheluun. Outoa, kyseessä oli kuitenkin ihan tavallinen rahansiirto, niin kuin muutenkin tällä viikolla.

Pian Veetin outo käytös lisääntyi. Kerran Veeti tuli hänen kotiovelleen vaatimaan rahansiirtoa heti eikä illallisen jälkeen. Kerran Ramin piti poistua kesken kaiken historian tunnilta tekemään yrityksen hommia, kun Veeti oli sanonut asian olevan superkiireistä.

Koko business alkoi epäilyttää Ramia ja hän pohti mitä tekisi. Pari viikkoa asiaa ajateltuaan hän uskaltautui ottamaan asian esille Veetin kanssa – hän haluaisi lopettaa. Veetin reaktio ei ollut sitä, mitä Rami oli ajatellut. Suuttuminen, huutaminen ja puhelun lopettaminen kesken kaiken. Rami ei tiennyt mitä sanoa.

Heti seuraavana päivänä kun Rami tuli koulusta kotiin, odotti Veeti Ramin pikkuveljen kanssa Pleikkaria pelaten häntä. Tunnelma oli jotenkin kireä ja uhkaava. Lähtiessään Veeti oli ilmoittanut hyvin suoraan Ramille, että lopettaminen ei onnistuisi muutoin kuin maksamalla yritykselle heti eromaksuna 8000 €. Tähän Ramilla ei ollut varaa.

Niinpä Rami ymmärsi, että hänen tulisi vain jatkaa yrityksessä, josta hän ei itse asiassa nyt tiennytkään kovin tarkasti yksityiskohtia, kuten mitä yritys myy tai millä alalla toimii. Rami jatkoi silti, aikaa kului ja siirrettävät summat kasvoivat kasvamistaan.

Puolen vuoden kuluttua Rami sai kesken päivän yllättävän soiton. Verottaja oli kiinnostunut hänen johtamastaan yrityksestä ja halusi selvitystä moneen asiaan. Pian selvittelyyn osallistui myös poliisi.

Kävi ilmi, että vaikka Rami ei tiennyt koko yrityksestä oikein mitään, oli hän paperilla koko bisneksen johtaja, olihan hän toimitusjohtaja. Selvisi, että koko Veetin kuvio oli vain lavaste, eikä mitään yritystä edes ollut olemassa.

Ramin hyväuskoisuutta oli käytetty röyhkeästi hyväksi ja seuraukset olivat paljon suuremmat kuin hän oli osannut kuvitella. Kyseessä oli kohtuullisen iso talousrikos, johon liittyi veropetos. Rami sai syytteen törkeästä veropetoksesta, sitä seuranneet rangaistukset aikanaan olivat vuosi ehdollista vankeutta ja vahingonkorvausvastuu veroista, jotka oli yrityksen kautta perusteettomasti saatu palautuksina ja tietenkin merkinnän rikosrekisteriin. Veetiin hän ei enää saanut yhteyttä – poika oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, jättäen jälkeensä vain kysymyksiä.

Kaikista pahinta Ramille eivät silti olleet syytteet tai seuraamukset. Ahdistava totuus iski vasta myöhemmin hänen tajuntaansa, kun hän ymmärsi, mihin kaikkeen oli tietämättään ryhtynyt. Hän oli saattanut oman pikkuveljensä vaaraan päästäessään Veetin osaksi elämäänsä. Veeti oli tunkeutunut heidän kotiinsa kutsumattomana ja uhkaavana. Onneksi mitään ei tapahtunut – tällä kertaa.

Häpeä nakersi Ramia sisältä. Rikosrekisterimerkinnän myötä hän saattoi nyt unohtaa haaveensa poliisikoulusta ja urasta puolustusvoimissa. Se tuntui erityisen häpeälliseltä siksi, että koko hänen lähipiirinsä tiesi asiasta. Erityisesti hänen isänsä veli, joka oli aina puhunut sotilaan urasta kunnioituksella ja kannustanut Ramia seuraamaan sitä polkua.

Tulevaisuus tuntui nyt epämääräiseltä ja rikkonaiselta. Rikollisliiga oli sekoittanut kaiken.