Rikoksena raha -podcastin tekstiversio 2/3

Luksusta veropetoksella

Tämä podcast-jakso on koostettu useasta eri tosielämän tapauksesta yhdeksi kuvitteelliseksi tarinaksi. Jakson tuottamiseen on käytetty tausta-aineistoa, josta alkuperäiset lähteet, henkilöihin viittaavat tiedot ja tapaukset on muutettu todellisten henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi. Tämä jakso käsittelee äkkirikastumisen ja välinpitämättömyyden vaaroja. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta syntyneet, uudet ansaintamahdollisuudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia ottaa asioista selvää. Jaksossa kuulet siitä, millaisia odottamattomia seurauksia voi olla sillä, ettet joko välitä tuloihisi liittyvistä vastuista tai et tiedä niistä riittävästi. Tämä on “Rikoksena raha” -podcast.

Sosiaalisen median räjähdysmäinen kasvu on tuonut mukanaan paljon uusia tapoja tienata rahaa ja moni unelmoikin siitä, että esimerkiksi oma YouTube-kanava kasvaisi niin suureksi, että siitä saatavilla tuloilla voisi elää. Toiveena on kenties vieläpä elää sellaista elämää, jota Suomen tai maailman menestyneimmät vaikuttajat tuovat esille omilla some-tileillään eli matkustelua, luksusta ja paljon vapaa-aikaa.. Fakta on kuitenkin se, että vain harvojen kohdalla tuo unelma käy toteen. 22-vuotias Aino oli yksi näistä onnekkaista ja ulkopuolisten silmiin hänen elämänsä näytti täydelliseltä. Aino oli perustanut videopeleihin ja pelaamiseen keskittyvän YouTube-kanavansa nelisen vuotta aiemmin ja tilaaja- ja katsojamäärät olivat kasvaneet suhteellisen nopeasti niin suuriksi, että Aino alkoi saada tubettamisestaan säännöllisiä mainostuloja. Käytännössä tämä toimii niin, että suosittua sisältöä tuottaneen Ainon videoiden yhteydessä esitettiin mainoksia ja mitä enemmän katselukertoja mainokset ja videot keräsivät, sitä enemmän mainostuloja kilahti myös Ainon kassaan. Aino oli lisäksi hiljattain perustanut TikTok-tilin, jossa hän piti tasaisin väliajoin livelähetyksiä. Livelähetysten katsojilla on sovelluksen sisällä mahdollisuus lähettää sisällöntuottajalle virtuaalisia lahjoja, jotka tämä voi myöhemmin vaihtaa rahaksi. Vaikka Ainon TikTokista saamat tulot olivatkin vielä melko vähäisiä, uskoi Aino alustan tulevaisuuteen vahvasti ja hän oli jo päässyt neuvottelemaan eri tahojen kanssa mahdollisista kumppanuuksista. Mikäli yhteistyö toteutuisi, tarkoittaisi se sitä, että yritykset maksaisivat Ainolle siitä, että ne saisivat näkyvyyttä Ainon sosiaalisen median kanavilla. Erityisen innoissaan Aino oli erään energiajuomayhtiön kanssa käymistään neuvotteluista, sillä Aino käytti kyseisiä tuotteita jo muutenkin – hänelle kyseessä olisi siis todellinen win-win -tilanne, mikäli yhtiö vielä maksaisi hänelle siitä.

Sosiaalinen media ei kuitenkaan ollut Ainon ainoa tulonlähde. Aino oli kiinnostunut virtuaalivaluutoista jo hyvin nuorella iällä ja oli ostanut ensimmäiset virtuaalivaluuttansa ollessaan vasta 15-vuotias. Virtuaalivaluuttojen arvo oli Ainon ensimmäisten hankintojen jälkeen noussut aivan käsittämättömällä tavalla ja Aino haistoi tilanteessa mahdollisuuden. Hän ryhtyi sijoittamaan myös tubettamisella ansaitsemiaan rahoja virtuaalivaluuttoihin ja ollessaan 19-vuotias, Aino alkoi käymään virtuaalivaluutoilla kauppaa. Verkossa toimii lukuisia virtuaalivaluuttapörssejä, joissa virtuaalivaluuttoja voidaan vaihtaa joko toisiin vastaaviin tai oikeisiin valuuttoihin, kuten vaikkapa euroihin. Aino teki itselleen asiakastilin erääseen ulkomaiseen virtuaalivaluuttapörssiin, minkä jälkeen hän jo pääsikin suorittamaan palvelussa osto- ja myyntitapahtumia. Aino tallensi pörssiin kaikki omistamansa 95 bitcoinia ja kävi niillä tämän jälkeen kauppaa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin erittäin onnistuneesti. Aino teki virtuaalivaluuttakaupoillaan todella hyvää tiliä ja tämä alkoi ennen pitkää näkyä myös hänen elämäntyylissään.

Aino osteli merkkivaatteita jatkuvalla syötöllä, matkusteli minkä kerkesi ja kävi kavereidensa kanssa juhlimassa yöelämässä, eikä kustannuksissa silloin säästelty. Lisäksi Aino oli jo pidemmän aikaa etsinyt itselleen sopivaa ensiasuntoa ja aikansa markkinoita tutkittuaan hän löysikin itselleen upean asunnon vastavalmistuneesta kerrostalosta aivan merenrannassa. 22-vuotiaaksi nuoreksi naiseksi Ainon elämä oli suorastaan kadehdittavaa, eikä hänellä selvästi ollut huolta huomisesta. Ainon ystävät olivat joskus ehdottaneet tälle, että kenties Ainon kannattaisi hankkia itselleen kirjanpitäjä, jotta hän pysyisi paremmin perillä omista tuloistaan ja menoistaan, mutta Aino oli vain kohauttaunut olkiaan ystäviensä ehdotukselle. Miksi ihmeessä hän hankkisi itselleen kirjanpitäjän, kun eihän hän edes pyörittänyt minkään sortin liiketoimintaa? Eiväthän yksityishenkilön sometulot ja virtuaalivaluuttakaupat olleet millään tavalla kytköksissä sellaiseen toimintaan, joka vaatisi kirjanpitäjää, Aino pohdiskeli. Aina toisinaan Ainon mielessä käväisi ajatus siitä, että hänen olisi ehkä pitänyt maksaa tuloistaan jonkinlaisia veroja, mutta ajatus unohtui useimmiten yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Aino oli lisäksi vakuuttunut siitä, ettei Verohallinto ollut millään lailla perillä moderneista tulonlähteistä, kuten virtuaalivaluutoista ja vaikka olisikin, niin hänhän kävi kauppaa ulkomaisessa pörssissä, joten ei verottaja halutessaankaan varmasti edes pääsisi käsiksi hänen tietoihinsa. Aino ei ollut huolissaan myöskään sosiaalisen median puolelta saaduista tuloista, sillä hän epäili, ettei Verohallinto mitenkään voisi tietää, mitä hän oli todellisuudessa tienannut. Sitä paitsi, Aino järkeili, että eiköhän YouTuben omistanut taho eli Google, ollut se, joka oli vastuussa maksamiensa mainostulojen verotuksen hoitamisesta. Aino totesi, että hän käytti rahansa ennemmin unelmaelämänsä rakentamiseen sen sijaan, että alkaisi omatoimisesti ja kenenkään pyytämättä makselemaan minkäänlaisia veroja.

Ainon epäonneksi verottaja oli huomattavasti paremmin perillä virtuaalivaluutoista ja sosiaalisen median tuloista, kuin hän oli osannut odottaa. Vain joitain kuukausia sen jälkeen, kun Aino oli ostanut ensiasuntonsa, postiluukusta tipahti Verohallinnon kirje. Kyseessä oli selvityspyyntö, jossa Ainolta pyydettiin verovalvontaan liittyen lisätietoja. Selvityspyynnössä mainittiin Googlen maksamat tulot, eli Ainon YouTubesta tienaamat mainostulot, sekä virtuaalivaluuttoihin liittyvät kaupat. Vaikka Aino hieman hätkähtikin yhteydenottoa, ei hän edelleenkään kokenut, että hän oli tilivelvollinen tuloistaan kenellekään, joten hän otti yhteyttä selvityspyynnössä ilmoitettuun verotarkastajaan ja sepitti tälle jotain epämääräistä toiminnastaan. Aino ajatteli, että jos hän vain vastaisi selvityspyyntöön jotain, Verohallinto varmasti jättäisi hänet rauhaan. Tilanne oli kuitenkin hyvin toisenlainen. Verohallinto ei ollut Ainon selvitykseen ollenkaan tyytyväinen ja pian Aino sai ilmoituksen, että Verohallinto aloittaisi verotarkastuksen Ainon mainostuloihin ja virtuaalivaluuttakauppoihin liittyen.

Ainon verotarkastuksen otti hoitaakseen Verohallinnolla verotarkastajana työskennellyt Teemu, joka oli erikoistunut nimenomaan sähköiseen kauppaan ja virtuaalivaluuttoihin. Ainon tapaus ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan ja Teemun käsien kautta oli kulkenut lukuisia muun muassa elektroniseen urheiluun, sosiaaliseen mediaan ja esimerkiksi OnlyFans-palveluun liittyviä tapauksia. Kaikkia näitä tapauksia yhdisti se, ettei edellä mainituista lähteistä saatuja tuloja ollut ilmoitettu oikein Verohallinnolle. Teemu saattoi tiettyyn pisteeseen asti ymmärtää sen, ettei kaikilla, erityisesti nuorilla, ollut riittävää tietotaitoa tulojen ilmoittamisen suhteen ja jo pelkästään aiheena verotus tuntui monien mielestä ylitsepääsemättömän vaikealta asialta, mutta Teemun kokemuksen perusteella oli selvää, että monet myös selkeästi halusivat salata tulojaan. Esimerkiksi OnlyFans-palvelussa, jossa sisällöntuottajat siis tarjoavat tilaajilleen esimerkiksi kuvia ja kahdenkeskisiä keskusteluja maksua vastaan, jopa 70% sisällöntuottajista on jättänyt palvelusta saamansa tulot ilmoittamatta. Teemun mielestä oli selvää, ettei näin merkittävä osuus sisällöntuottajista voinut olla vain tietämättömiä aiheesta, vaan osa toimi näin tarkoituksella. Tietämättömyyskään ei kuitenkaan ole vastaavanlaisissa tilanteissa käypä selitys, sillä jokaisella sisällöntuottajalla tai vaikkapa virtuaalivaluuttakauppaa käyvällä on velvollisuus ottaa omaan erikoisalaan liittyvistä säännöksistä, määräyksistä ja verotuksesta selvää. Tarkoituksellisella salailulla, kuten valheilla yleensäkin, on lyhyet jäljet, eivätkä tulojaan tarkoituksella peitelleet selvästi tienneet, kuinka paljon tietoja Verohallinnolla itse asiassa olikaan käytettävissään. Aino oli ollut varma, ettei Verohallinto voisi puuttua hänen ulkomaisessa pörssissä käymäänsä virtuaalivaluuttakauppaan, mutta tämä oli virheellinen olettamus. Verohallinto oli kansainvälisen tietojenvaihdon yhteydessä saanut tiedot Ainon nimiin rekisteröidyn asiakastilin tapahtumaraportista, jossa näkyivät kaikki tilillä tehdyt osto- ja myyntitapahtumat menneiden kolmen vuoden ajalta.

Verotarkastaja-Teemu ei Ainon kohdalla ollut ensin varma, oliko nuori nainen vain ollut tietämätön virtuaalivaluuttakauppojen verotuksesta vai oliko tämä pyrkinyt salailemaan tulojaan tietoisesti. Selvää oli kuitenkin se, ettei Ainolla vaikuttanut olevan minkäänlaista kiinnostusta asian selvittämiseen. Ainon vastaus selvityspyyntöön oli ollut erittäin niukka, hän kieltäytyi osallistumasta verotarkastuksen alkukeskusteluun, eikä suostunut omatoimisesti kertomaan valuuttakaupoista tai mainostuloista mitään. Ainon vastausten perusteella vaikutti kuitenkin siltä, että hän oli tiennyt, että virtuaalivaluutan myyntituloihin liittyi verovelvollisuus, muttei vain ollut välittänyt selvittää asiaa sen enempää. Viimeistään tämä vakuutti Teemun siitä, että Aino oli salaillut tietojaan tarkoituksella. Teemu alkoi tehdä laskelmia hänen käytössään olleiden tietojen pohjalta. Ainon virtuaalivaluuttapörssin tapahtumaraportilla näkyi merkittävää kaupankäyntiä ja kun Teemu lisäksi huomasi, että sama henkilö oli saanut melko mukavan summan mainostuloja YouTuben kautta, tiesi Teemu välittömästi, että veroseuraamukset tulisivat olemaan huomattavat.

Teemun suorittamassa verotarkastuksessa selvisi, että Aino oli harjoittanut virtuaalivaluutoilla kaupankäyntiä, jossa hän oli vaihtanut niitä viralliseen valuuttaan ja toisinpäin. Ainolle oli kaupankäynnin aikana syntynyt sekä myyntivoittoja että -tappioita, joita verotuksessa kutsutaan luovutusvoitoiksi ja -tappioiksi. Teemun laskelmien mukaan Aino oli kuluneiden kolmen vuoden aikana myynyt virtuaalivaluuttoja hieman yli kolmen miljoonan euron edestä ja tästä oli muodostunut lähes miljoona euroa voittoa. Aivan kuten perinteisten osakkeiden tai muiden arvopapereidenkin kohdalla, myös virtuaalivaluuttakaupoista syntyneitä luovutusvoittoja ja -tappioita käsitellään verotuksessa henkilön pääomatulona, sillä niiden katsotaan olevan omaisuuden luovutuksesta saatua voittoa. Pääomatulon veroprosentti on 34 % silloin, kun verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa. Ainon tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että hänen oli maksettava saamistaan voitoista pääomatuloveroa yli 300 000 euroa. Veroseuraamukset eivät kuitenkaan jääneet tähän.

Menneiden kolmen vuoden aikana Aino oli tienannut mainostuloja YouTube-kanavansa kautta lähes 100 000 euron verran ja oli jättänyt nämä tulot kokonaisuudessaan ilmoittamatta Verohallinnolle. Verotettava tulo lasketaan tulojen ja toimintaan kohdistuvien kulujen erotuksena. Ainon tapauksessa katsottiin, ettei YouTube-videoiden tekemiseen ollut kohdistunut juurikaan kuluja, sillä Aino työskenteli käytännössä kokonaan kotoaan, eikä videoiden tekeminen ollut vaatinut kovin paljon muitakaan investointeja. Verotarkastuksen yhteydessä katsottiin, että Ainon tapauksessa toimintaan oli kolmen vuoden aikana kohdistunut noin 10 000 euron verran kuluja muun muassa uuden tietokoneen, kuvausvälineistön ja erilaisten ohjelmistolisenssien muodossa, mikä tarkoitti sitä, että verotettava tulo muodostui varsin suureksi: 90 000 euroa. Tästä Ainon tulisi maksaa ansiotuloveroa ja sen prosentti määräytyi naisen muiden tulojen perusteella. Vaikka Aino olikin jo tehnyt hieman tiliä myös TikTokin puolella, katsottiin sieltä saadut tulot tässä vaiheessa niin pieniksi, ettei niihin verotarkastuksen puitteissa puututtu. Verotarkastaja-Teemu kuitenkin varsin selväsanaisesti ohjeisti Ainoa verotarkastuskertomuksessaan siitä, että vastaisuudessa myös nämä tulot oli ilmoitettava verottajalle kokonaisuudessaan.

Aino oli alun perinkin ollut harmissaan siitä, että hän oli joutunut verotarkastuksen kohteeksi, mutta vielä kiukkuisemmaksi hän muuttui saatuaan verotarkastuskertomuksen käsiinsä. Aino ei voinut uskoa lukemaansa – hänen tuli maksaa veroja pelkistä virtuaalivaluuttakaupoista yli 300 000 euroa? Maksettavaksi langetettujen verojen määrä oli hänestä täysin kohtuuton. Ainon piina ei kuitenkaan ollut ohi, sillä pian hänen kotiovensa takana seisoi ulosottomies, joka ilmoitti, että Verohallinto oli verosaatavan turvaamistoimena hakenut verotakavarikkoa. Verotakavarikko perustuu lakiin verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta ja sen tarkoituksena on turvata veron, julkisen maksun tai niihin verrattavan rahan saaminen. Käräjäoikeus voi myöntää verotakavarikon tapauksissa, joissa saaminen on sekä perusteiltaan että määrältään tehty todennäköiseksi ja jos on erityistä aihetta varoa, että velallinen kätkee tai hävittää omaisuuttaan välttyäkseen maksamiselta. Verotakavarikon hakeminen voi tulla kyseeseen myös verorikostapauksissa, kuten tällä kertaa Ainon kohdalla. Verotakavarikon kohteena on verovelvollisen ulosmittauskelpoinen omaisuus ja Ainon tapauksessa verotakavarikko kohdistettiin hänen uuteen, vasta hankkimaansa asuntoon. Asunnon arvo riittäisi virallisten laskelmien mukaan kattamaan verovelkojen määrän.

Verotarkastus tuli lopulta päätökseensä ja Ainon asunto ulosmitattiin, mikä ymmärrettävästi sai naisen kiehumaan raivosta. Hän kirosi mielessään viranomaisia, sillä sen lisäksi, että hän menetti asuntonsa, oli hänen nyt unohdettava hartaasti suunniteltu reissu Australiaan ja uuden auton ostaminenkin oli laitettava jäihin. Aikansa asiaa pohdittuaan Aino joutui kuitenkin myöntämään itselleen, ettei tilanteessa ollut muita syyllisiä kuin hän itse.  Jälkiviisaana hän ajatteli, että hänen olisi pitänyt ottaa asioista selvää ja suhtautua verotukseen sen vaatimalla vakavuudella ennen kuin oli liian myöhäistä. Kaverit olivat kyllä varoitelleet Ainoa asiasta, mutta varoitukset olivat olleet Ainolle pelkkää sanahelinää. Vaikeuksiin joutuminen oli tuntunut hänestä tuolloin hyvin epätodennäköiseltä, eikä hän missään nimessä ollut osannut odottaa ainakaan tämän kokoluokan seurauksia. Enää hän ei voinut asialle mitään ja nyt Ainon oli vain kärsittävä valintojensa seuraukset, joita oli tiedossa vielä lisää.

Sen lisäksi, että Aino oli menettänyt asuntonsa verovelkojen kuittaamisen yhteydessä, teki Verohallinto hänen toiminnastaan myös rikosilmoituksen. Noin vuosi verotarkastuksen päättymisen jälkeen poliisi otti yhteyttä tuolloin 23-vuotiaaseen Ainoon ja ilmoitti, että häntä epäiltiin törkeästä veropetoksesta. Ainon olisi ilmoittauduttava poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Se, että häntä epäiltiin kaiken tämän jälkeen vielä rikoksesta, oli jotain, mitä Aino ei ollut osannut odottaa ja harmituksen lisäksi hän huomasi ensimmäistä kertaa olevansa jopa hieman peloissaan. Talousrikosprosessit kestävät tyypillisesti useita vuosia ja tuomiota joutuu odottamaan pitkään, minkä vuoksi Ainon kärsimys ei ole vieläkään ohi. Ainon asianajajan mukaan vastaavissa virtuaalivaluuttakauppaan ja tulojen ilmoittamatta jättämiseen liittyvissä tapauksissa tuomio on hyvin todennäköinen. Ainon tapauksessa tuomio tulisi törkeästä veropetoksesta, mikäli oikeus katsoisi hänet syylliseksi. Virtuaalivaluuttakauppoihin liittyen on olemassa joitain ennakkotapauksia. Tapauksessa, jossa saadun voiton määrä oli yli kymmenen kertaa pienempi kuin Ainolla, henkilö määrättiin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja toisessa tapauksessa, jossa voiton määrä oli noin puolet Ainon vastaavasta, oli tuomiona 11 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus. Nämä päätökset antavat jonkinlaista osviittaa siitä, mitä Ainolla voi tulevaisuudessa olla edessään. Virallista päätöstä hän joutunee kuitenkin odottamaan vielä hyvin pitkään.

Luksuselämä ei aina ole sitä, miltä se ulospäin näyttää. Hienot vaatteet, autot ja matkustelu voivat toimia kulissina rikolliselle toiminnalle ja verojen välttelylle. Maailma on täynnä esimerkkejä tällaisista tapauksista: Yhdysvalloissa ystävät alkoivat ihmettelemään tavallisen kauneusalan yrittäjän yhtäkkistä, tuhlaavaista elämäntapaa, kunnes nainen jäi poliisin haaviin ja hänen autostaan löydettiin yli 1,5 miljoonan euron arvoinen kokaiinilasti. Nigerialainen Instagram-vaikuttaja puolestaan hyödynsi sähköpostihuijauksia ja myöhemmin myös muita, huomattavan mutkikkaita kyberhuijauksia omaisuutensa kartuttamiseen samalla, kun lenteli ympäri maailmaa yksityiskoneilla, päästä varpaisiin designer-vaatteisiin pukeutuneena. Vastaavanlainen esimerkkitapaus löytyy myös meiltä Suomesta muutaman vuoden takaa, kun Katiska-huumevyyhti tuli julki. Rikollisin keinoin hankitun luksuselämän varjopuolena on se, että pilvilinnat voivat romahtaa yhtäkkiä. Nykymaailmassa on lähes loputon määrä eri tapoja ansaita elanto ja etenkin digitalisaation mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat mullistaneet työelämää. On hyvä kuitenkin muistaa, että uudet vapaudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia, joista on otettava selvää huolimatta siitä, kuinka haastavalta aihe saattaakaan tuntua. Verotuksesta löydät paljon tietoa esimerkiksi Verohallinnon vero.fi -nettisivuilta tai verokampus.fi -sivustolta, jolla verotusasiat on selitetty ymmärrettävällä tavalla nimenomaan nuoria ajatellen.

Tarkista aina, ovatko saamasi tulot veronalaisia, koska hyvin usein ne ovat. Verotuksessa veronalaisen tulon käsite on laaja ja tähän on säädetty vain rajallisia poikkeuksia. Tulonhankkimistoiminnasta on myös aina muistiinpanovelvollisuus, eli tuloista ja menoista tulee pitää kirjaa. Älä ikinä oleta, että tulosi ovat Verohallinnon tiedossa varmistamatta asiaa. Jos joku muu on ilmoittanut tulonlähteen verotukseen puolestasi, on tästä merkintä esitäytetyllä veroilmoituksellasi. Muun muassa tästä syystä on tärkeää, että tarkistat aina, että esitäytetyn veroilmoituksen tiedot ovat oikein. Saat esitäytetyn veroilmoituksen joka kevät maalis–huhtikuussa. Apua veroilmoituksen tarkistamiseen ja täydentämiseen saat osoitteesta vero.fi/veroilmoitus.